Mindfulness eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo alkaa olla nykyään melko laajasti tunnettu käsite. Myös useampi psykoterapia- tai terapiamuoto hyödyntää mindfulnessia tavalla tai toisella, esimerkiksi erilaisina harjoituksina. Core Process -terapiassa mindfulness on mukana olennaisella tavalla. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että ohjaisin sinulle harjoituksia tai esittelisin tekniikoita, joita voit käyttää kotona. Roolini on ennemmin olla kanssakulkija kuin opettaja. Miten mindfulness sitten näkyy?
Itse miellän asian niin, että Core Process -terapiassa mindfulness on ennen kaikkea olemisen tapa. Se on mukana siinä, miten olemme läsnä terapiatilanteessa: miten olen itse läsnä ja miten tuen sinua olemaan läsnä, sinun kokemuksesi äärellä. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo auttaa terapiaprosessia avautumaan.
Mindfulness eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo tässä hetkessä
Mindfulness näkyy siinä, että pidämme mukana läsnäolon tässä hetkessä. Toisinaan on tärkeää puhua menneistä, koska mennyt usein vaikuttaa meissä edelleen. On kuitenkin hyvä pitää mukana myös tämän hetken tuore kokemus. Saatan esimerkiksi kysyä: ”Miltä tuntuu kun kerrot tätä?” ”Mitä sinussa tapahtuu nyt, mitä tunnet kehossasi?” Tai vaikkapa, ”minkälaista on olla tässä minun kanssani yhdessä nyt?” Usein kosketus tämän hetken kokemukseen on se, mikä voi avata näkyviin jotain uutta ja liikauttaa asioita eteenpäin. Jos vain kerromme tarinaa huomaamatta mitä koemme nyt, tai jos yritämme ratkaista jotain asiaa pelkän pohdinnan kautta, saatamme helpommin päätyä vain toistamaan vanhoja ratoja.
Tietoinen läsnäolo viittaa siihen, että mahdollisuuksien mukaan olemme tietoisia siitä, mitä tapahtuu. Huomaamme, katsomme tarkkaan, lämpimän uteliaasti. Mitä on läsnä kehossa, mielessä, tunteissa? Mitähän oli mukana siinä, kun yllättäen iski päälle väsynyt olo? Voi olla arvokasta huomata häivähdyksiä, mielikuvia, assosiaatioita – myös sellaista, mikä ei ole selkeää tai tunnu alkuun liittyvän aiheeseen lainkaan. Tuen sinua tutkailemaan omaa kokemustasi ja olen mukana matkallasi, virittäytyen sinun kokemukseesi ja pitäen mukana myös sen, mitä huomaan itsessäni ja yhteisessä läsnäolossamme tapahtuvan.
Olennaista on myös hyväksyvä läsnäolo sinun sisäisen maailmasi ja kokemuksesi äärellä. Minä voin kohdata hyväksyvästi, ja ehkä sinäkin, sen verran kuin se on kussakin hetkessä mahdollista. Olemme usein tottuneet torjumaan ja tuomitsemaan sellaista, mitä sisältämme löydämme. Yritämme muuttaa itseämme. Yritämme myös taistella sitä vastaan, mitä koemme – esimerkiksi tiettyjä tunteita emme millään haluaisi tuntea. Tämä kuitenkin helposti vain hankaloittaa asioita. Kun vähitellen tulee tilaa kohdata hyväksyvämmin sitä mitä on, taistelu voi rentoutua ja jokin sisällämme tulla nähdyksi. Tällöin asiat myös pääsevät virtaamaan, muuttumaan itsestään.
Core Process nojaa sen toisen kehittäjän Maura Sillsin sanoin siihen, että tietoisuus itsessään on parantavaa, ”awareness is curative”. Toisin kuin joissakin muissa terapiamuodoissa, emme pyri tekemällä tekemään muutosta esimerkiksi päämäärien ja suunnitelmien kautta. Sen sijaan terapian olennainen ainesosa on sen huomaaminen mitä meissä tapahtuu, tuomitsematta ja torjumatta. Olennaista on läsnä oleminen sisäisen maailmamme äärellä. Parantavaa voi olla avautua sellaiselle kokemukselle, jolla ei ole aiemmin ollut tilaa tulla tunnetuksi, kohdatuksi. Yhteisen läsnäolon tukemana, vähän kerrallaan, jotain voi tuntea lisää. Vähitellen voi myös oppia luottamaan paremmin siihen, että oma kokemus on kestettävissä. Asiat virtaavat läpi.
Voitko tulla terapiaan, jos tietoinen hyväksyvä läsnäolo tuntuu vaikealta?
Ehdottomasti. Joskus se tuntuu vaikealta juuri siksi, että keho kantaa mukanaan kokemuksia, ehkä jonkinlaisia traumoja, joiden kanssa on vaikeaa asettua olemaan yksin. Joskus juuri tämä vaikeus voi kertoa siitä, että terapiasta voisi olla apua – ehkä ennemminkin kuin yrityksestä harjoittaa itsekseen mindfulnessia tai meditaatiota. Tai ehkä oman läsnäolon harjoituksen rinnalla on tarvetta sille, että tiettyjä asioita voi kohdata ja tutkia yhdessä.
Jos on vaikea olla läsnä, terapeutin läsnäolo voi antaa tähän tukea; läsnäoloon asettuminen voi vähitellen ”tarttua”. On myös helpompaa lähteä tunnustelemaan kokemusta, kun paikalla on toinen ihminen, johon on syntynyt turvallinen suhde. Lapsen kyky kohdata tunteitaan kehittyy vanhempien läsnäolon tukemana, ja samoin usein aikuisenakin tarvitsemme alkuun toisen läsnäoloa. Tämä voi olla myös hermoston tasolla tapahtuvaa yhteissäätelyä – oma hermosto voi rauhoittua, kun läsnä on toinen, jonka hermosto on rauhallisemmassa tilassa. On tärkeää, että toinen on meille läsnä. Yhteisen läsnäolon kautta voi vähitellen myös löytyä kykyä olla enemmän itse se, joka on läsnä itselleen ja myös sisäisille haavoilleen.
Terapiassa on tila olla hiljaakin
Läsnäolon painotus näkyy Core Process -terapiassa myös siinä, että voimme hyvin olla myös hiljaa, jos siltä tuntuu. Olennaista voi tapahtua myös ilman sanoja. On mahdollista ottaa aikaa vain olla, tarvitsematta koko ajan tehdä jotain. Tullessa ei myöskään tarvitse olla valmiina mielessä, mistä haluaisi sillä kertaa puhua. Kun on hiljaa ja tunnustelee, esimerkiksi sitä miltä kehossa tuntuu, jotain usein lähtee nousemaan esiin – juuri sellaista, mikä on nyt valmis aukeamaan. On myös hyvä huomata, että usein jotain uutta aukeaa sellaisesta, minkä tunnustelu vaatii hieman aikaa, mille ei heti ole sanoja. Aina on lupa tunnustella hiljaa, antaa huomionsa omalle sisäiselle maailmalleen – ilman painetta siitä, että pitäisi olla jollakin tietyllä tavalla sosiaalinen vastapäätä istuvan terapeutin kanssa.