Kun joku aloittaa kanssani terapian, hänelle tulee ennemmin tai myöhemmin jutellessamme vastaan kysymys: ”Mitä tunnet kehossasi?” Saattaa olla, että päädymme kehon tuntemusten äärelle useinkin. Mistä tässä on kyse, miksi kyselen kehosta?
Kehon tunnustelu on yksi mahdollinen – ja toisinaan hyvinkin arvokas – väylä terapiassa. Ihmiset ovat erilaisia: joillekin tämä väylä aukeaa enemmän, toisille ei juurikaan. Tässä ei ole oikeaa eikä väärää. Haluan kuitenkin avata tarkemmin sitä, mikä arvo kehon huomioimisella terapiassa voi olla ja miten kehoyhteys omassa terapiatyöskentelyssäni näkyy.
Kirjoitan seuraavissa blogiteksteissä enemmän kehon merkityksestä ja tilan antamisesta kehollisuudelle terapiassa, joka on samaan aikaan myös keskustelullista. Nyt sukellan siihen, mikä saattaa nousta ensimmäisenä mieleen, kun kysyn miltä kehossa tuntuu. Tarkoitanko kysymyksellä jotain tiettyä? Miten kehon tuntemusten äärellä oikein ollaan terapiassa?
Kehossa voi tuntea monenlaista
Alkuun tuntuu tärkeältä sanoa, että en hae kysymykseen mitään tiettyä vastausta: kehossa voi tuntea monenlaista tai saattaa olla hankala tuntea juuri mitään. Ylipäätään on arvokasta, että terapiassa pidetään mukana tämän hetken kokemus (kirjoitin tästä aiemmin), muun muassa kehon tuntemukset. Silloin se, mistä puhutaan, on elävänä läsnä ja siitä voi helpommin aueta jotain lisää. Jotkut kehon tunnut nousevat hetkessä, liittyen siihen minkä asian äärellä ollaan, jotkut taas tuntuvat olevan kehossa lähes vakiona.
Kehossa saattaa huomata esimerkiksi jännityksiä ja kiristyksiä. Tai jotain siitä, millaisen asennon keho ottaa tai miten hengitys virtaa. Voi huomata impulsseja liikkua: vaikkapa halun käpertyä pieneen tilaan tai polkea jalkaa. Voi myös huomata rentoutumista, elävyyttä, mahdollisuutta laskeutua tuntemaan, miten tuoli alla kannattelee.
Kehon kautta voi huomata, millaisessa viritystilassa milloinkin on. Ylivireys on valmiutta esimerkiksi taistella tai paeta, alivireys voi olla jähmettymistä tai lamaantumista. Näissä luonnollisissa hermoston reaktioissa on järkeä hätätilanteissa: esimerkiksi saaliseläin saattaa päästä pälkähästä tekeytymällä kuolleeksi. Usein reaktiot kuitenkin jäävät päälle tai reagoimme sellaiseen, mikä ei tosiasiassa ole uhka.
Kehon kautta voi aueta myös muunlaisia kokemuksia, sellaista mikä ei ole niin selvästi tietyissä kehon kudoksissa tai hermoston tilassa, mutta silti tuntuu ”vähän kuin kehossa”. Mielikuvia, häivähdyksiä, sävyjä. Ehkä tuntuu kuin vatsassa olisi metallinen möykky tai kuin jokin sisällä hyppisi malttamattomana ylös alas. Tai ehkä koko kehon alue tuntuu vaikkapa ilmavalta tai pingottuneelta kuin viulunkieli. Voi olla olennaista antaa huomiota myös tällaisille kokemuksille.
Kehon tunnustelu terapiassa
Kun kysyn terapiassa kehon tuntemuksista, on aina lupa ottaa aikaa tunnustella. Mitään ei tarvitse olla valmiina. Usein olennaista voi olla sellainen, mikä hahmottuu vasta vähitellen ja mille ehkä joutuu jonkin aikaa haeskelemaan kuvaavia sanoja.
Voi hyvin olla, ettei kehossa tunnu paljon mitään. Moni meistä on tottunut pysymään etäällä kehon kokemuksesta, eikä se aukene hetkessä. Usein on ollut syynsä sille, että olemme pysyneet poissa kehosta: jotain ei ole tuntunut helpolta kokea. Silloin kun kokemus tuntuu haastavalta, on hyvä edetä vähitellen, kuin kastaisi varpaansa veteen. Terapeutin läsnäolo antaa tukea vähittäiselle matkalle kehoon, ja aina saa myös valita olla tunnustelematta kehoa.
On hyvä huomata, että en kysy kehosta niinkään siksi, että olisin tekemässä vastauksen perusteella jonkinlaisia päätelmiä. Toki jostain saattaa joskus tulla mieleen arvelu: ”saattaisiko tämä liittyä tähän”. Ennen kaikkea pyrin kuitenkin tukemaan kehon tunnustelua. Kokemus saa tulla tunnetuksi ja minun kanssani nähdyksi, ja siitä voi ehkä aueta vähitellen lisää. Kukin kokemus on omanlaisensa ja saa tulla näkyviin itsenään. Tärkeintä on kokemuksen tunnustelu, ei raportointi minulle.
Kehon äärellä oleminen
Mitä sitten tehdä, kun huomaa jotain kehossa? Ei tarvitse erityisesti tehdä mitään. Olennaista on jo pelkkä huomaaminen ja tunteminen, ehkä sanojen etsiminen kuvaamaan tuntemusta. Kehon huomaaminen aika ajoin pitää sen paremmin mukana terapiaprosessissa. Joskus kehosta alkaa aueta enemmän: tuntemus muuttuu, ehkä välähtää mieleen jokin ajatus tai muisto. Joskus saatamme hahmottaa, mihin kehon tuntemukset liittyvät, ja niistä voi aueta uutta ymmärrystä elämään. Joskus jotain olennaista liikahtelee kehollisesti, vaikkemme tietäisi mistä oli kyse.
Meillä on usein käsityksiä siitä, miten kehon pitäisi olla. Jos huomaa hartioiden painuvan kumaraan, voi tulla ajatus, että pitäisi istua suorassa. Kun huomaa kehossa kiristystä, saattaa helposti tulla impulssi yrittää rentouttaa sitä. Painotan kuitenkin terapiassa ennen kaikkea mahdollisuutta vain huomata, tuntea. On iso voima siinä, että sisäinen kokemuksemme saa tulla kohdatuksi sellaisena kuin se on. Ehkä kiristys haluaa viestiä jotain; siitä voi aueta näkyviin enemmän, kun kohtaamme sen sellaisenaan.
Samaan aikaan on toki arvokasta, että voi löytää keinoja rentoutua ja erityisesti säädellä hermoston viritystilaa. Terapiassa tämä on tärkeää muun muassa silloin, kun kosketetaan jotain haastavaa. Voin esimerkiksi tukea huomaamaan tuolin ja maan kannattelun alla tai tulemaan tähän hetkeen katselemalla ympärilleen. Kehon kokemusta tunnustellen voidaan myös tutkia vaikkapa sitä, miten tuolit olisi tällä kertaa hyvä asetella niin, että terapiatilassa tuntuisi turvalliselta.
Seuraavassa blogitekstissä sukellan syvemmälle siihen, miksi kehon tunnustelu voi olla terapiassa tärkeää.
Kolmannessa osassa kirjoitan siitä, mikä on kehon rooli nimenomaan keskusteluterapiassa.